3. pvä; sanoo toden ja yhteenveto

Kolmantena päivänä Kölnistä suunnattiin sitten kotimatkalle. Pienen odottelun jälkeen bussimme saapui ja lähdimme Köningshof-hotellilta kohti Düsseldorfia.

Tai oikeastaan ensin suunnattiin UNESCO:n Maailmanperintö kohteeseen nimeltään Zollverein. Kyseessä on toimintansa lopettanut hiilikaivos, jonne on suunniteltu ja rakennettu runsaasti taide- ja kulttuurielämää palvelevia toimintoja. Saavuttiin kohteeseen ja tapasimme oppaamme hiilenkäsittelylaitoksessa. Jakauduimme kahteen ryhmään ja kiipesimme portaita  rakennuksen katolle, noin 50 metrin korkeuteen.

Opas kertoi, että nykyisin entisen hiilikaivoksen alueella on runsain mitoin virkitysalueita, jopa 600 metriä pitkä sisähiitoratakin löytyy, samoin kaivostoiminnan sivutuotteina syntyneet kivikasat on muotoiltu ja maisemoitu. Ympäristön ja ilmanlaadun parantamiseksi on tehty paljon töitä ja merkkinä siitä on oppaan mukaan kirkkaan sininen taivas, joka ei ollut mitenkään itsestäänselvyys kolmekymmentä vuotta sitten. Valtavan  suuri hiilikaivos oli aikanaan rationalisoinnin ääriesimerkki, sillä hiilen erottamisesta kaivoksesta tulevasta raakamateriaalista vastasi työvuron aikana ainoastaan 30 työläistä. Toki koko tuotantolaitoksessa oli töissä n. 5000 työntekijää.

Kulttuurikeskuksen suunnittelijat ovat halunneet tuoda rakennuksiin sellaisia värejä, joita ei aiemmin olisi voitu käyttää karussa tehdasympäristössä. Kuvassakin näkyy oranssi hissin seinämä ja samaa väriä oli käytetty RUHR-museoon johtavissa porraskaiteissa. Samoin valkoista ja vaaleita sävyjä on käytetty kontrastina entiseen.

Ollessamme katolla parkkipaikalle kerääntyi kymmeniä mustiin pukeutunutta ihmistä. He päästivät ilmoille satoja erivärisiä ilmapalloja, lähellä kuolleen nuoren espanjalaisen tytön muistoksi. Toisaalta, saapuessamme samaisella paikalla oli vastavihitty aviopari, joten monipuolista toimintaa alueella todella on...


Yhteenvetona voisin todeta matkan olleen erittäin antoisa ja kaikin tavoin onnistunut. Näyttelyn anti oli ammatillisesti mielenkiintoinen ja mutta myös keskustelut muiden matkalla olleiden kesken olivat matkan keskeistä antia. Keskusteluissa puhuttiin yleisellä tasolla maanmittausalan koulutusrakenteesta, opiskelijatilanteesta, opiskelijoiden motivaation tasosta, työssäoppimisen haasteista ja mittauskalustosta.

Konkreettisesti mukaan tarttui myös opetuksessa hyödynnettävää materiaalia: erittäin mielenkiintoinen maanmittausalan historiikki, tarvikekatalogeja ja esitemateriaalia.

2. pvä; reippailua Messuilla ja Kölnissä

Toisena messupäivänä, siis torstaiaamuna, tukevan aamiaisen jälkeen muutaman kilometrin reippailu messualueelle raikkaassa ilmassa teki hyvää... Tuomiokirkon kupeessa törmäsin kolleegaani Joensuusta, oli matkalla jo kotia kohti. Kirkon jälkeen kävelyreitti jatkui Reinin ylittävälle rautatiesillalle. Kävelytien aitaan oli kiinnitetty satoja tai tuhansia erikokoisia lukkoja. Miksiköhän ihmeessä..? Ja missä kaikki avaimet??

Toisen messupäivän aloitin demoalueelta, joka oli hallin pihalla. Sankan (tupakan)savun joukosta erottui takymetrejä, joita sai koekäyttää asiantuntijan opatuksella. Pihalla oli myös muutamia city-maastureita, joissa oli lisävarusteena katolle kiinnitettyjä kameroita ja laserkeilain.

Näitä käytettiin esim. katualueiden tai maanteiden mobiilikartoitukseen. Päivän aikana kävelin varmasti kilometritolkulla (positiivisessa mielessä) kahdessa eri näyttelykerroksessa. Suomalaisia näytteilleasettajia oli kolme: Terrasolid Oy, Satel  Oy ja Novatron Oy.

Intergeossa olivat vahvasti esillä Kiina ja kiinalaiset näytteilleasettajat. Heillä oli messuilla oma iso näyttelyalue, joka oli piirretty myös messuoppaaseen. Paikalla oli yliopistoja, laitetoimittajia ja ohjelmistotaloja. Laitteiden osalta moni näytti kovin "tutunoloiselta". Esimerkiksi esillä ollut RTK-paikannin oli äärimmäisen samanlainen kuin Trimblen R8, näppäimiä ja soikionmuotoista koristekehää myöten.

Mutta oli sellaistakin, jota ei ole aiemmin tullut vastaan... pienten kanaalien ja vesistöjen kartoittamiseen tarkoitettu kauko-ohjattava laite, jossa yhdistyi satelliittipaikannin ja kaikuluotain. Venhon pituus oli noin metri ja  leveys kolmisenkymmentä senttiä, myös katamaraani-malli oli olemassa, suurempaa kuormaa varten (videokamera, näytteenotto). Laite voidaan varustaa myös 360-prismalla takymetrimittausta varten.

Messuilla oli myös useita oppilaitoksia, pääosin kuitenkin yliopistotasoisia kouluja, eri puolilta Saksaa ja Venäjältä oli kaksi; Moskovan yliopiston geodesian ja kartografian osasto (Moskauer Staatliche Universität für Geodäsie und Kartographie) ja Sibirische Staatliche Geodätische Akademie. Olisihan mukaan mahtunut Aalto-yliopiston maanmittaritkin. Mikseivät Heltech:in kartoittajatkin, esimerkkinä suomalaisesta toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta.

1. pvä; sopivan suuret adjektiivit kateissa

Laukut pakattuna ja reippain mielin matkaan. Kentälle kokoontui kolmisenkymmentä maanmittaria, pääosin yksityisen puolen yrityksistä - toimitusjohtajistosta käytännön mittaustehtävissä oleviin. Matkalla oli muutaman koulutusorganisaation edustaja; Saimaan Ammattikorkeakoulusta kaksi sekä TTS:ta ja Heltechin Vallilan koulutusyksiköstä allekirjoittanut. Mukana oli "konkareita", joilla oli takanaan jo toistakymmentä InterGeoa, suurimmalla osalla oli parin kolmen matkan kokemus ja meitä ensikertalaisia oli mukana muutamia.


















Matkaan lähdettiin Finnairin retromaalatulla koneella, tosi väri selvisi vasta koneen laskeuduttua ja valitettavasti kamera ei  ollut tuolloin kuvausvalmiina. Düsseldorfista jatkettiin tilausbussilla Kölniin, jossa hotellin kautta matka jatkui Kölnmesse-alueelle. Alueella on toistakymmentä toisiinsa kytkettyä näyttelyhallia. InterGeo täytti kaksi kerrosta hallista nro 11. Samaan aikaan siellä oli menossa muitakin isoja näyttelyitä, kuten esim. isot mopo... eikun moottoripyörämessut.

Messutarjontaan tutustuttiin omaan rauhalliseen tahtiin itsekseen tai pienessä ryhmässä. Tarjonta oli ainakin itselleni ja muutamalle muullekin ensikertalaiselle ennenäkemättömän suuri ja käsittämättömän monipuolinen. Eipä ihme, sillä tapahtuma on suurimpien joukossa, ellei peräti suurin järjestettävä maanmittausalan tapahtuma koko maailmassa....

Tämä näkyy esimerkiksi laiteuutuuksien esittelymäärissä ja uusien innovaatioiden julkaisuissa. Päivään mahtui noin tunnin mittainen Leica Geosystems'in puheenvuoro ja uuden laitesukupolven esittely. Heilläkin on nyt takymetriin yhdistetty laadukas kamera ja hyvän resoluution omaava näyttö. Etähallintalaitteeseen sisäänrakennetulla kameralla voi esimerkiksi kuvata maastossa kaapelikartoituksen solmukohtia ja kuvaan voi piirtää tarvittavia lisätietoja.

0. Laukut melkein pakattu

Kolme viikkoa edellisestä pienestä tekstin pätkästä - aika on rientänyt vauhdilla. Huomenna aamulla aikainen herätys, kentällä oltava viimeistään 6.15.

Reissun ohjelmaan on tutustuttu huolella, samoin InterGeo nettisivustoon ja nykyvirtausten mukaisesti on liitytty taphatuman Naamakirja-sivullekin. Tosin sen mukaan ei meitä messuille saapuvia ole kovin montaa kahden käden sormet ja toisen jalan varpaat riittävät :D

Matkanjärjestäjän listalla oli kolmattakymmentä nimeä ja joukossa jokunen tuttukin. Tiedossa on myös, että kollega Joensuusta on tulossa omia reittejään paikan päälle.

Hiukan hämmennystä on herättänyt terroriuhkakuvat, joita on näinä päinä maalailtu Euroopan ylle. Kölnissä ei ole Eiffeliä, Riemukaarta tai Harroldsia, mutta kuuluisa Tuomiokirkko kuitenkin...

Näihin kuviin ja tunnelmiin täältä tähän...

InterGeo2010 kutsuu - Kölniin siis

Alkukesästä matkaan laitettu matkahakemus sai onnellisen lopun. Kiitos kuuluu esimiehilleni Vallilassa ja Opetusvirastossa. Kyseessä kolmen päivän matka 6.-8.10.2010,  joten tässä vaiheessa matkan alkuun on kolmisen viikkoa :)  Aikaa tutustua tarjontaan vaikka täällä---> www.intergeo.de

Suomi Finland prkl

Antti jo kirjoiteuksessaan kertoikin, että viimeinen päivä meni lentokentällä odotellessa. Pitää vielä lisätä, että lentokentältäkään ei tahtonut löytyä muuta syötävää kuin voileipiä (jotta voin vielä kerran valittaa:) ja vikat voikkarit vedettiin lentokoneessa...
Viimeinen työpäivä Fugrolla, eli perjantai lähes kaksi viikkoa sitten, oli lyhyt. Menin yhteentoista ja kävin palauteasiat läpi esimiehen ja opettajan kanssa. Palaute oli hyvää ja kelpuuttavat minut toistekin sinne hommiin (tai sitten sanovat niin kaikille harjoittelijoille, kuka tietää...). Hollannin kieltä olisi mukava osata, jos joskus menen uudestaan Fugrolle töihin tai harjoittelemaan lisää. Kurssille siis!
Työkokemus oli mahtava, vaikka ainakin luokkakavereiden harjoittelukokemuksiin verraten töitä tehtiin paljon! Tosin itse tykkään enemmän, että töitä on paljon kuin liian vähän, jotta aika ei käy pitkäksi. Työtehtävät olivat myös riittävän sekalaisia ja maisemat vaihtuivat lähes päivittäin.
Suosittelen Hollannissa harjoittelua kaikille, joilla vaan moiseen on mahdollisuus! Pohjatiedoista sen verran, että ainakaan vaaittaessa minulle ei erikseen selitetty mitä tehdään vaan oletettiin, että tiedän mitä tapahtuu. Muuten riitti terve uteliaisuus. Ei siis kovin pahat vaatimukset:). Englannintaitoani epäilin ennen reissua, mutta hyvinhän siellä pärjäsi. Höpöttely oli rennompaa, kun paikallisetkaan eivät puhu englantia äidinkielenään, joten ei tarvinnut miettiä sanooko oikein vai sinne päin. Myös perhe, jonka luona asuin oli ihan huippu ja ottavat kuulemma tulevaisuudessakin mieluusti opiskelijoita kotiinsa majoittumaan.
Kotiinpaluufiilikset ovat olleet kovin kaksijakoiset ja aluksi ketutti ihan suunnattomasti olla Suomessa. Nyt on jo pikkuhiljaa turtunut ajatukseen, että viikonloppuna pääsee Brysselin ja Amsterdamin sijaan Karkkilaan ja taivaalta tippuu karvahatun kokoisia räntäklönttejä...
Onneksi kateissa ollut motivaatio on alkanut löytyä, kun koulussa ollaan päästy lomailun jälkeen taas täyteen vauhtiin.
Ei muuta kuin odottelemaan seuraavaa työharjoittelua. Kieltämättä on käynyt mielessä, että senkin voisi suorittaa Hollannissa, mutta ehkei kuitenkaan...

Täälläpä taas

Takaisin on palattu Suomeen ja arki on taas normaalikuvioissa.Viikko sitten lauantaina lähdimme paluumatkalle Bredasta. Koko paluupäivä oli lähinnä odottamista, koska lento lähti vasta kello 18:15 Schipholista. Enää ei oikein viitsinyt lähteä Amsterdamiin kiertelemään, koska matkatavaroiden saaminen säilytykseen siellä alkaa lähennellä henkimaailman asioita...siispä useampi tunti lentokentän humussa konetta odottaen oli urheilusuoritukseen verrattava saavutus!

Viimeiset työpäivät G-R:llä sujuivat työn merkeissä; juuri alkoi päästä hommiin sisään, niin aika loppuu ja pitää palata takaisin. Ehkä kannattaisi työharjoittelujakson olla kuitenkin pidempi.

Viimeisenän työpäivänä perjantaina Mr. Ramshai saapui työpaikalle ja pidimme arvioinnin kuinka harjoittelujakso oli mennyt. Kollega Wilbert kehui kovasti miten hyvin tämä kolmeviikkoinen aika oli mennyt ja ihmetteli että eikö harjoittelu voisi olla pidempi. Kävimme läpi arviointilomakkeen arvostelut läpi ja taisin olla hieman liian itsekriittinen arvosteluissa. No eiköhän arvostelut käydä vielä Suomessa kertaalleen läpi... heh heh, sitten pitää hehkutella!!!

Harjottelupaikkan G-R:n kunta on meilestäni erinomainen, koska itse koin saavani paljon irti sikäläisestä mittaustyöstä ja kiinteistötoimesta. Ilmapiiri on mukava ja asiat opetetaan perusteellisesti niin että varmasti ei jää epäselvyyksiä... joten suosittelen lähtemään harjoitteluun sinne, jos tulevaisuudessa siihen on vain mahdollisuus!!

Huomenna keskiviikkona 21.10 pidän esityksen harjoittelusta koululla; PowerPointit on jo tehty ja esitettävät kuvat valittu, joten sen jälkeen keskitynkin kiinteistöarviointiin, satelliittipaikannukseen ja tiesuunnitelmiin.